Viimeksi kirjoittelin tänne, kun Tildan ja Sulon pojat olivat viikon vanhoja. Poikien kasvusta tein toki päivityksiä joka viikko Zionella’s Facebook –sivuille. Ja tottahan minun pitää tännekin kirjoittaa vähän ensimmäisestä Zionella’s pentueesta ja siitä, miten meillä täällä kaikki meni.

Aiemmassa postauksessani taisin sanoa, että ensimmäinen viikko meni meillä kaikilla synnytyshuurujen voimalla. Pitää myöntää, että taisi mennä seuraavatkin viikot :). Tilda huolehti mallikkaasti pennuista, syötti ja hoivasi poikia antaumuksella. Minä pidin päiväkirjaa poikien kasvusta ja painojen kehityksestä ja melkein jokaisesta uudesta asiasta, minkä huomasin tapahtuvan. Silmät alkoivat avautua hiljalleen 12 vuorokauden kohdilla ja kuuttimaisesta mönkimisestä siirryttiin haparoiviin seisontayrityksiin 16 vuorokauden kohdilla.

Kolmen viikon iässä alkoi maailma kiinnostaa jo enemmän ja neljän viikon kohdilla siirryttiin pentulaatikosta vähän isompaan tilaan, puisen istutuslaatikon kehystämään alueeseen. Tässä vaiheessa poikia alkoi kiinnostaa keskinäinen leikkiminen yhä enemmän ja Tildakin leikitti poikia kuonollaan. Kehitystä tapahtui myös muuten, ikenissä alkoi tuntua hampaiden alkua. Ja alettiinhan sitä Tildan maitobaaritarjoiluiden lisäksi testata myös kiinteää ruokaa, alkuun harjoiteltiin jauhelihalla.

Pienten pentujen kehitys oli näin ensikertalaisen silmissä huimaa ja niin se kehitys jatkui huimana seuraavatkin viikot. Uni ja syöminen olivat ne tärkeimmät asiat, mitä pojat tekivät pitkään, mutta iän karttuessa alkoi myös leikkihetket kestää pidempiä aikoja. Välillä veljesten leikit olivat myös melkoisen vauhdikkaita ja äänekkäitä, tanner tärisi ja lehdet lentelivät kun kunnon vauhtiin päästiin. Myös Venla –täti pääsi tutustumaan poikiin ja olikin aikamoisen mallikas leikittäjä. Ja pääsiväthän pojat myös harjoitelmaan sisäsiisteyttä pienillä ulkoiluhetkillä, loppusyksyn kelit huomioiden.

Tätä kirjoittaessani Tildan ja Sulon pojat tutustuvat ja ottavat oman paikkansa uusissa ihanissa perheissään. Toivon teille kaikille hyvää ja onnellista tulevaisuutta!

Kuten ihan ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, on ilo ja onni saada hyviä ystäviä ja tukijoukkoja koiraharrastuksen myötä. Kullanarvoisia neuvoja ja tukea aivan synnytyksestä näihin päiviin asti olen saanut kennel Bellabellaxin Riitta-Leenalta. Ja Nellin ottamista kuvista on voinut nauttia Facebookissa ja nyt myös täällä. Ja tietenkin aivan hurjan iso kiitos kuuluu Tuomolle, joka on seurannut vierestä tätä tekemistä ja myös tukenut loistavasti tässä matkan varrella. Oma kennelpoikani ja varikkokuskini 🙂

Poikien kennelnimet muuten tulevat lempikukastani pionista ja sen lajikkeista, täytyyhän ensimmäisellä Zionella’s pentueella olla merkitykselliset nimet 🙂

Oikein mukavaa joulun odotusta täältä meiltä kaikilta!

-Noora, Tilda, Venla ja Sylvi (joka huokaisi helpotuksesta, kun komenteleva käppänäjoukko ei kasvanutkaan suuremmaksi ;))